Moih! Pitäähän mun välillä ilmottaa että oon yhä elossa! :)  mitenkäs on teillä menny pääsiäinen? mulla ainkin hyvin, mut joo en jää nyt siitä selittää vaan selitän muista jutuista. OBITSU ON TÄÄLLÄ!!!!!!!!!! <3  Mut en pysty vielä käyttää sitä, koska Chebin pää ruuvi temppilee ja se pitää porata irti ja sen saa porattua vasta kun nään isin. Ja nään isin joskus tulevaisuudessa. Joten joudutte hetken kestämään vielä! No mmut sit mennään kuviin olin kiva ja kuvasin teille KT:n.

Kertusta:
M: Minä
C: Chelsea
HUUTAA
ajattelee
*tekee* 
                                                Mikä on pääsiäinen!

C: Hei jätti, mikä on se pääsiäinen, josta kaikki hössöttävät?
M: Etkö sinä tiedä mikä pääsiäinen on?

C: En ole koskaan viettänyt sellaista juhlaa.
M: Pääsiäisenä virvotaan, mutta se päivä meni jo joten voin piilottaa
suklaamunan sinulle. Siitä pääsiäisessä on kyse.

C: Voih se olisi jännittävää.

M: Sinä odotat siinä ja et sitten kurki!

M: Tämä on se suklaamuna, jonka piilotan.

M: Nyt on valmista!
C: JEEE!!!!

C: Se ei ole täällä...

                                                        

C: eikä se ole tipun alla...

C: eikä se ole myöskään kukkaruukussa...

C: MUTTA TÄÄLTÄ LÖYTYY!! JÄTTI MÄ LÖYSIN SEN!!!

C: Mulla on nyt ihan eka suklaamuna. Ja sen paperi on hieno,
taidampa säästää sen.
M: *hymyhymy* Eiku.. Et varmasti muuten säästä!

C: Hyvää pääsiäispupusuklaamunalomaa kaikille! Toivottavasti
Unnan pään päällä leijuu VIP lumipilvi.

 Mut haastettiin kuvakilpailuun ja tässä se kuva nyt ois!!

http://pullip-love.blogspot.fi/

Give mainos!!

Osoite blogiin!<3

Kuvia Hiihtolomalta

Obitsu ei ole vieläkään täällä, joten en antanut Chelsean käyttää käsiä kaikissa kuvissa. Mutta obbari tulee parin viikon sisällä. Joo kuvailin hiihtolomalla ja täs kuvat. Pahoittelen joidenkin laatua!!!

Sit pieni KT!

Chelsea: Katselin eräänä päivänä ulos ja ajattelin olevan tänään
todella surullinen. (ilman käsiä)

Istahdin hetkeksi viidakkoon..

mutta pudottauduin alas.

Hiippailin hyvin hiljaa.

Ja liuin alas tyynyä pitkin.

Sipsutin lipastolle.

Ja aloin kiivetä ylös avaimenreikiä apuna käyttäen.

Kurkkasin alas tuonne kuiluun.

Nousin ylös ja käännähtäessäni pelästyin peilikuvaani.

Katsoin omia hymyileviä kasvojani jotka eivät olleet totta,
olin yksinäinen.

Hiukan myöhemmin istuin lasittunein silmin tuijottaen ulos.

Sitten tuli jätti ja tarttui minua kädestä.

Silloin tajusin, että en ollut yksin, ystäväni oli ollut niin lähellä,
etten huomannut häntä.